Tänä keväänä toivon eläväni enemmän hetkessä ja pitäväni huolta itsestäni. Sekä sisältä, että ulkoa. Luopumisia on tulossa, isojakin. Uskon silti vakaasti, että aina kun antaa pois saa tilalle jotain. Negatiivisiin ja vaikeisiin asioihin on helppo kiinnittää itsensä, asettaa silmilleen putkilasit. Ohi saattaa silloin mennä monta hyvää juttua. Etukäteen murehtiminen kuluttaa aivan mielettömästi voimia. Olen siitä elävä esimerkki. 

Vaikka on vielä kylmä ja pimeää niin aloitan tänään kevään, uuden sivun. Yritän luvata olla murehtimatta pikkujutuista ja pyrin olemaan onnellinen. Arvostamaan niitä hetkiä, joita nyt elän ja hengitän.

Toinen noista yläpuolen ruusuista on kylpykukka. Sen terälehdet ripotellaan ammeeseen veden sekaan. Illalla lähden lenkille ja sen jälkeen aion valmistaa itselleni ruusukylvyn.

Huomioita

Haluaisin jo mennä, muuttaa, siirtyä eteenpäin.

Olen kärsimätön tavarapaljouden keskellä. Karsin, punnitsen ja kiinnyn.

Huomaan kiintopisteideni alkaneen irtoilla. Elän menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta yhtäaikaa. Luon nahkaani, tutkiskelen itseäni, napsuttelen sormiani.

Jos voisin, niin pakkaisin laukun huomenna ja jatkaisin matkaa. Ilman selityksen velvollisuutta. Junnaan paikoillani kuin sutiva rengas, joka kohta lähtee vauhdilla liikkeelle. Kohti pelottavaa, kutsuvaa tuntematonta.

Päivämääriä ei ole asetettu. Kuitenkin tiedän, että on odotettava. Olen kasvattanut juuret kahteen maahan. Miltäköhän tuntuu mennä takaisin Suomeen yli kolmen vuoden jälkeen? Silloin näen muutoksen itsessäni varmasti selkeimmin. 

Odottaessani pesen pyykkiä, ripustan narulle ja viikkaan kuivat kaappeihin. Huomaan, että makuuhuoneeseen tulee enemmän valoa. Takapihan puolelta on purettu ruma toimistorakennus. Siitä on enää jäljellä kasa betonia. Katse pääsee pidemmälle. Huomenna pesen taas lisää pyykkiä.

Päiväkirja

Loman päivärytmi on jäänyt päälle ja täällä vielä kukutaan vaikka kello on jo yli puolenyön.

Kävin ihan salaa perjantaina kirpparilla. Vähän niinku loman loppumisen kunniaks. Tein yhden löydön. Sellaisen Löydön löydön. Nimittäin vanhan, 70-luvun loppupuolella julkaistun kirjan nimeltään The country diary of and Edwardian lady. Se on Edith Holdenin käsinkirjoittama ja -kuvittama päiväkirja vuoden 1906 luontohavainnoista kotiseudultaan Warwickshirestä sekä matkoiltaan Englannista ja Skotlannista. Aivan mieletön teos. Kaunis ja mielenkiintoinen. Sivut on paksua paperia ja vähän kellastuneet, mutta hyväkuntoiset. Tuntuu, ettei kirjaa ole edes paljoa luettu saatikka selailtu. Maksoin kaksi puntaa. Joskus kannattaa siis käydä salaakin kurkkimassa hyllyjen välissä.

Näin lukee helmikuun kohdalla:

February

This month derives it's name from the word februare, to purify; or from Februa, the Roman festival of expiation, which was celebrated through the latter part of this month. 

In ordinary years there are 28 days in February but in leap-year 29.

Feast Days etc. 

Feb. 2. Candlemas day

Feb. 14. Saint Valentine

Feb. 24. Saint Matthias

 

Taikaterhot

Nyt olisi kaksi eriväristä laventelilta tuoksuvaa taikaterhosettiä valmiina muuttamaan uusiin koteihin.

Neljän terhon pussillinen 10€ sisältäen postikulut.

Yhteyttä voit ottaa sähköpostitse: neitinimeton@gmail.com

Tänään paistaa aurinko

Voi arvatkaa, sain eilen hyviä uutisia. Toista leikkausta ei ole tulossa vaikkei verkkokalvo ihan vielä ole litistynytkään paikoilleen. Kroonisissa tapauksissa, kuten omani, toipuminen kestää pitempään eikä 100%:sta tulosta aina edes saada. Lääkäri oli todella tyytyväinen (oikein pisti hymyksi) silmäni toipumiseen. Sanoi, että parantumisprosessi näyttää olevan reilusti pidemmällä kuin yleensä kahden viikon jälkeen odotettaisiin. Olin yhtä hymyä koko tyttö ja vapisin helpotuksesta. Seuraava kontrollikäynti on kuukauden päästä ja sain luvan palata normaaliin arkeen.

Silmän lopullisen toipumisen odottelu vaikuttaa vielä arkeeni monella tavalla, ainakin sen pari kuukautta. Tippoja on laitettava 4 kertaa päivässä kolme viikkoa. Tikkien jämät tuntuvat vielä silmässä. Näöntarkkuus parantuu hitaasti ja uudet lasit saan ostaa huhti-toukokuussa. Silmä väsyy helposti ja punoittaa. Myös kaikki silmämeikit ajattelin jättää paitsioon täksi ajaksi. Mutta, yksikään näistä ei haittaa minua! Näkökenttäni on lähes normaali valoisaan aikaan, varjoa ei enää näy!

Tänään vietän viimeistä lomapäivääni ja valmistinkin herkkuleivät lounaaksi. Niihin tulee: siemenleipää, vähän majoneesia, pestoa, mozzarellaa, tomaattia ja rucolasalaattia. Yleensä voileivät maistuvat paremmalta jonkun toisen tekeminä, mutta samaa en voi sanoa näistä. Mikä nautinto!

Aloitin myös projektin keväälle. Terhot. Taikaterhot. Ostin joskus hervottoman pussillisen ryijylankoja kirpputorilta. Eri värejä on valehtelematta sata. Langat olisi käytettävä ennen kesää ja eilen lamppu syttyi. Nämä terhot ovat taikaterhoja, koska ne tuoksuvat laventelille ja saattavat joskus kilistäkin. Haluaisitko sinä omasi?

Ihmisten ilmoille

Onko se merkki siitä, että on valmis palaamaan arkeen kun nyppii kulmakarvansa? Aloitin nimittäin eilen toisella. Voisin lähteä kulmapuolena liikenteeseen ja katsoa kuinka moni panisi merkille.

Lupauduin siis menemään lauantaina töihin riippuen mitä lääkäri tänään sanoo. Reilu kaksi viikkoa on nyt sairaslomailtu ja voin kyllä tunnustaa, ettei ihan vielä huvittais mennä takaisin. Olisin halunnut venyttää ainakin maanantaille, mutta hätätilanne on hätätilanne. 

Suunnittelin käyväni tänään ostamassa himoitsemani mineraalimeikkisarjan aloituspaketin. Huomaan, että ihoni tarvitsee enemmän huomiota nyt kuin nuorempana. Olenhan kuitenkin lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Ongelmat ovat toiset. Pyrin siihen, että ihoni olisi luonnollisen kuulas ja terveen näköinen. Jospa näillä meikeillä saisi vähän potkua ja hohtoa arki-ihoon.

Tuli yhtäkkiä nälkä

 

PICS: KHM

Aarteita

Maanantaina oveen kävi koputus. Ajattelin, että postipoika siellä varmaan. Eipä ollut. Sain yllätysvieraan. En ikinä saa yllätysvieraita! Ystäväni James tuli moikkaamaan ja tuomaan minulle onnenkiven ~ lucky stone. Englannissa on uskomus, että kivi jossa on reikä tuo löytäjälleen onnea. Sellaisen saaminen on vielä onnekkaampaa ja kaikista eniten onnea saa jos kiven varastaa joltain muulta. James uskoo luonnonvoimiin ja sanoi laittaneensa kiven sisään parantavan loitsun silmääni varten. Sydämeni ryöpsähti täyteen lämpöä. Ihana ystäväinen ja yllätys! Tämä onnenkivi olkoon aarteeni, tästä lähin aina mukanani.

Ja psst, jos reiän läpi kurkkaa näkee keijujen maailmaan...

 

Toinen aarteeni on jouluna saamani saippua. Miten kauniisti paketoitu ja hyväntuoksuinen! Neidolla on kimalletta leningissään. Se tuoksuu hennosti sitruunankuorelle, ruusupuulle, mimosalle ja mandariinille. Tätä en ihan heti aio avatakaan. Täältä löytyy lisää ihanuuksia saippuoiden ja tuoksujen ystäville.
 

En saanut päivästä kiinni...

...se lähti käyntiin ilman minua. Olen kuin mittari, mikä pomppii ylös alas sään mukaan. Ulkona on harmaata ja märkää, siltä minustakin nyt tuntuu. Houkutus olisi suuri vaan kaivautua syvemmälle, mutta kokemuksesta tiedän ettei se toimi vaan pahentaa tilannetta. 

Juuri äsken myös hoksasin miksi minulla on ollut niin hämärä olo iltaisin. Olohuoneen kattovalaisimen lamppu on 40w entisen 60w:n sijaan. Viime viikolla se vaihdettiin. Olohuoneemme ikkuna on pohjoisen suuntaan ja edessä pakollinen verkkoverho estämässä suoraa katsekontaktia kadulta. Johan nyt. Saakohan kaupasta vielä 60watin tavallisia hehkulamppuja? Tuo kun on vielä himmennettävä niin siihen ei taida ihan mitkä tahansa energiansäästölamput käydäkään.

Tehosuunnitelma harmaalle päivälle:

- uusi lamppu, valoa kansalle!

- herkkureseptit esille ja uuni kuumaksi

- harmaudenpoistomusiikkia soimaan

- tomaattikeittoa ja mozzarellaa lounaaksi

Miten te poistatte harmautta?

Kauneusihanteita

Mikä tekee ihmisestä kauniin? Kaikilla on tähän varmaankin omat mielipiteensä. Jos nyt puhutaan pelkästä ulkonäöstä niin mielestäni puhtaat hiukset, hyvä ryhti, hymy, oikeankokoiset vaatteet ja sopivat värit kantavat jo pitkälle. Ne ovat hyvä perusta. Siihen kun lisää ihostaan huolehtimisen, sopivasti itsevarmuutta ja omaa persoonallisuuttaan niin homma on kasassa.

Nykypäivän kauneusihanteet ovat välillä aika käsittämättömiä, saavuttamattomia ja tietokonekäsiteltyjä. Tämä monesti vain sen takia, että isot firmat voisivat myydä lisää tuotteitaan ja palveluitaan. Englannin kaduilla tämä ilmenee nuorten kloonimaisuutena. Kaupat tarjoavat yhtä ja samaa. Monelle ulkonäöstä on tullut enemmän rasite kuin ilonaihe, ihan huomaamattaan. Iso bisnes pyörittää.

Miksi emme pysähtyisi kuuntelemaan enemmän itseämme, opettelisi korostamaan omia hyviä puoliamme ja hyväksymään itsemme. Aika monella hyvännäköisellä ihmisellä on paha olla. Eihän se käy päinsä tai ole homman tarkoitus.

Vaikken itse seuraa ketään tai mitään sen kummemmin niin lisäsin loppuun muutaman kuvan minun silmääni kauniista julkisuudenhahmoista. Heissä kaikissa on hohtoa omalla, kauniilla tavallaan.

 PICS: 1, 2, 3

 PICS: 1, 2, 3

PICS: 1, 2, 3

Kerällä

Sain yöllä matohuivin valmiiksi. Yksi kerä lankaa, neljä puikkoa, 12 silmukkaa. Se jääköön vielä odottamaan kevättä. 

Aurinko armas herätti minut aamulla, tunkeutui verhojen ohi huoneeseen. Kehräsin kuin kissa ja käänsin kylkeä. Parvekkeen krookuksetkin työntävät pieniä vihreitä neniään ylös mullasta. Soittimesta kaikaa Peggy Lee, Ella Fitzgerald, Madeleine Peyroux ja kumppanit. Hyvää helmikuun ensimmäistä!

Tammikuun viimeisenä

Hain keltaista, yritin sovittaa sitä meille siinä onnistumatta. Kukat on niin kauniit, mutta haisevat pahalle. Ei siis ihan mennyt nappiin ja otankin tästä opikseni. Tänään saamme myös sanoa hyvästit tammikuulle.

tammikuussa 2010

- voitin suurimman tähänastisista peloistani ja opetin itseni hallitsemaan sitä

- käänsin makuuhuoneen sängyn toisinpäin paremman unen toivossa

- olin iloinen pienistä asioista

- punnitsin tunnesiteitäni materiaan

- nukuin, lepäsin ja pysähdyin

- katsoin peiliin ja päätin rakastaa itseäni vähän enemmän

More yellow

Keltainen ei ole ikinä ollut minun värini. Minulla ei ole oikeastaan ollut minkäänlaista mielipidettä siitä. Kahlasin läpi kaikki ideakansioni ja turhaan. Ei keltaista. Raotin sille eilen ovea ja nyt tulvii.

Olen jo viikkoja miettinyt uutta tapettia huoneeseeni Suomessa. Nyt harkitsen keltaista. Sellaista kesyä sävyä. Yritän miettiä kuvaavia sanoja keltaiselle ja mieleeni tulee vain lämpimiä, positiivisia ja kotoisia asioita.

TOP AND BOTTOM PICS: TOAST

Yön pimeästä...

...tuli keltaisen kutsu.

 

 PICS: TAVERNE & TAPETTITALO

Kurttujenpoistopäivä

Mikä ilo ja helpotus onkaan ammattitaitoiset ja tunneälyllä varustetut lääkärit! Eilen heitä oli kaksin kappalein silmääni luuraamassa. Sain sekä hyviä että odottavia uutisia. En hypi ilosta, mutten ala maalata pirujakaan seinille. Verkkokalvo ei ole vielä ihan kunnossa, joten menen ensi torstaina uudestaan tarkistukseen. Olivat kuitenkin optimistisia ja se tarttui minuunkin. Joten ei siitä sen enempää.

Tänään panostan itseeni. Kauhistelin eilen kuivunutta ihoani. Kämmenselät ja kasvot ovat aivan kippurakoppuralla. Samoin näyttävät olevan maljakossa olevat kukat. Päät vähän nuupallaan, reunoista käpristyneet, värinsä menettäneet. Kuivuvat kukat on yleensä mielestäni kauniita, mutta kun alan tuntea sympatiaa niitä kohtaan niin jotain ois tehtävä. Itselle ja niille.

Torstaina

Söin aamupalaksi kaurapuuroa puolukkahillolla, lounaaksi reissumiestä vuohenjuustolla. Mielessä on kysymyksiä lääkärille, jonka kohta näen. Vähän jännittää. Varpaat ei pysy paikallaan. En tykkää sairaaloista.

Hengitän syvään. Toivon, että kaikki on kunnossa. Illalla meinasin vähän siivota ja laittaa suppilovahveroista soppaa.

Äidin aarteet

Näiden aarteiden tarina alkaa 70-luvun loppupuolelta äitini nuoruusajoilta. Olen ne joskus häneltä saanut ja tänään pysähdyin niitä miettimään. Tekijästä ei ole tietoa, mutta hyvälaatuisilta tuntuvat. Pidän kovasti sekä vyön, että laukun väreistä. Ja mielestäni nahka vain paranee ikääntyessään.

Käsilaukun läppä on sametilla verhoiltu, sisällä on pari taskua ja se tuoksuu muistoilta. Äitini kertoi laukun kerran pudonneen vauhdissa pyörän tarakalta ja menneen kadoksiin. Helpotukseksi se kulkeutui takaisin kotiin löytötavaratoimiston kautta. Pystyn sieluni silmin näkemään laukussa siististi taitetun paperinenäliinan, kamman ja rahapussin. Tiedä sitten onko näin ollut.

Laukun ja vyön tarinoita tuumaillessani alkaa yhtäkkiä tehdä mieli vetäistä päälle suoralahkeiset, tummat farkut ja napakka nahkatakki. Sujauttaa jalkoihin kamelinruskeat korot ja jättää hiukset auki. Sitten baanalle.

Pistetään ränttäliksi ja tehdään ennätys. Kolme postausta tänään olkaatten hyvä.

Inspiration

Ennen sairaalaan menoa etsin itselleni huopaisia tossuja. Törmäsin netissä pienen englantilaisen putiikin sivuihin ja mitä aarteita heillä onkaan. Siellä ne seassa ovat suomalaiset huopatossutkin. Aikaraja tuli eteen ja jätin tilaamatta. Mutta voi miten voisin ottaa tuolta vaikka mitä. Villapeitot on mm. aivan mielettömän upeita!

THE GREAT ENGLISH OUTDOORS

Hitaita päiviä

Ihanaa, tänään saan ystävän kylään seuraksi! Laitan espressopannun porisemaan ja pöydän koreaksi. Ehdoton kohokohta. En ole yksinäinen, näin oikein tyytyväinen, mutta kukapa ei kahviseuraa kaipaisi?

Päiväni täyttyvät hitaista asioista. Neulon, juon kupin teetä ihan rauhassa, katselen ympärilleni, ihan erilailla. Mustaa teetä maidolla aamuisin, iltapäivällä kahvia ja illalla vihreää teetä. Kuuntelen silmät kiinni kun katu heräilee. Tunnistan postipojan askeleet rappusilla ja odotan kolahdusta.

Nurkan takana on kirjakauppa, sinne on kahden minuutin kävelymatka kotiovelta. Silmät väsyvät liian helposti lukemiseen, joten en meinaa kirjaostoksille. Korttejakin siellä on, niitä ennenkin ihastellut. Jospa valitsisin pari kaunista, raapustaisin ja lähettäisin terveiset maailmalta.

I'm back

Täällä ollaan taas, terve! Kiitos kaikille edellisen postin kommenteista ja toivotuksista. Olette kultaisia!

Jouduin viikko sitten tiistaina tekemään elämäni vaikeimman päätöksen. Annoin luvan ja kirjoitin paperit leikkauksestani. Tuntui hurjalta päästää irti ohjaksista ja ojentaa ne jollekin vieraalle. Ilman leikkausta olisin saattanut sokeutua, leikkauksen takia olisin voinut sokeutua. Oli kuitenkin helpompi näyttää vihreää valoa kuin perua, olenhan stressannut silmäni takia jo puoli vuotta.

Operaatio onnistui ja verkkokalvon irtauma saatiin korjattua. Silmä on jo paljon parempi, turvotus laskenut ja punaisuus hellittänyt hiukan. Näköni on epätarkka, mutta sen pitäisi korjautua itsestään parissa kolmessa kuukaudessa. Oikea silmä on kuin katselisi ilman laseja. Torstaisessa jälkitarkastuksessa lääkäri luuraa, että kaikki on kunnossa, kertoo milloin pääsen takaisin töihin ja silmälasiostoksille.

Olen ottanut sairasloman leväten ja saanut rentouduttua paremmin kuin pitkään aikaan. En tunne huonoa omaatuntoa siitä etten ole tehnyt juuri mitään. Mitä nyt pikku askareita silloin tällöin, sellaisia mitä olen halunnut tehdä. Miksi sitä osaa pysähtyä vasta kun on pakko? Haluan opetella tämän taidon, ottaa sen mukaan seuraavalle lomalle ja tuntea näin vapaapäivinäni. Onnistuiskohan?

Katoan nyt kuvioista hetkeksi. Palaan kunhan vointini sen sallii. Silmäleikkaus on huomenna aamusta ja kotiin pääsen jo samana päivänä. Huomenna ja loppuviikosta tiedän enemmän. Toivottelen pirteitä tammikuun päiviä ja jätän teidät ihastelemaan yhden lempitaiteilijani, Ville-Veikko Viikilän töitä.

PICS

Best of British

Uusin Country Living lehti on täynnä inspiraatiota ja lupauksia keväästä. Best of British kuvasarja on sen ehdotonta parhaimmistoa. Oi miten turkoosin ja punaisen yhdistäminen näyttääkin niin raikkaalta. Se iskee naulan kantaan minun valonkaipuuseeni. Jutussa on kuvattuna ihanainen Flock tyynynpäällinen (mulle sellainen). Suunnittelijaksi paljastuu Teresa Green-merkin äiti Teresa Cole. Hän on  perustanut studionsa vanhaan talliin Leicestershireen ja painaa siellä käsimenetelmin printtejään. Materiaalinsa hän kerää niin Briteistä kuin Irlannista ja arvomaailma on kallellaan luonnollisuuden suuntaan. Tykkään näistä valtavasti! 

Aamuteen ja -lehden lomassa tein tämän päivän tehosuunnitelman. Uutta musiikkia, vaasiin kukkia, puurohiutalepurnukan täydennys ja kodin siivous. Ei paha siis ollenkaan. Tämä kaikki sen takia, että voin huomenna ottaa ihan rennosti, nauttia terveellistä ruokaa, hemmotella itseäni ja valmistautua sairaalareissuun. Rauhallista sunnuntaita kaikille! Inkalle kiitos ihanista yllätyksistä!

Back in time

Tänä keväänä ei ole lomaa tiedossa, joten tyydyn muistelemaan kahden vuoden takaista Pariisin reissua. 

Milloin sanoa ei?

Mietin eilen omia rajojani ja EI:n sanomista. Olen sellainen ihmistyyppi, että minulla on aina useampi homma kesken ja suunnittelen paljon tulevia juttuja. Tarvitsen siis tekemistä ja haaveita tulevasta, ne pitävät minut käynnissä, ovat se elämän suola. On jotain mitä odottaa ja tuumailla. Huomasin eilen myös, että nyt olen työllistänyt itseäni vähän liikaa.

Siispä aion ihan ronskisti palauttaa pari juttua ja pahoitella, nyt ei ole sopiva hetki. Ei tee mieli laittaa tikkua ristiin reunan yli pursuavien kanssa. Minun pitäisi opetella sanomaan useammin ei. Ihan itseni takia. Siitä huomaa liikatyöllistyneensä kun hommat alkaa tökkiä ja maistua puulta. Eikö omalla ajalla, omasta halusta tehtävien juttujen pitäisi olla kivoja ja positiivisia, eikä muuttua taakoiksi?

Taidetta koteihin

Tervetuloa kahville. Meillä ei suinkaan näytä aina tällaiselta, innostuinpa vaan vähän järkkäilemään. Stailaamaan, naulaamaan ja ripustamaan.

Rakastan taidetta ja kollaaseja. Minulle taide on hyvin monimuotoinen käsite. Se voi olla seinälle nuppineulalla kiinnitetty käpristynyt syksyn lehti tai vastavuoroisesti tunteja tarkkaa työskentelyä vaatinut mestariteos. Enkuissa en ole hirveästi viitsinyt tähän puoleen keskittyä. Kuitenkin pari helmeä olen saanut ja ne koristakoon seiniäni yksinoikeudella. Toivon salaa omistavani laajan taidekokoelman joskus tulevaisuudessa.

Yhdestä en luovu

Äiti joskus vuosia sitten kysyi, että joko olet saanut lempinimen. Huivityttöä hän sillä tarkoitti. Aina oli yksi päähän kieputettuna, kaulaan kierrettynä tai lanteilla heilumassa. Joskus jopa kaikissa yhtäaikaa. Voisin vieläkin totella samaa nimeä, harvoin minua näkee ilman huivia. Se on minun suojani, lämpimäiseni, yhdistäväinen. Yhtä en ikinä antaisi pois, se on kerran kirpputorilta löydetty mudanvärinen kaunotar. Yhteisiä vuosia meillä on jo monia. Toisia testailen aina silloin tällöin, niinkuin eilenkin, mutta vielä ei ole voittanutta.

Eilinen uusi on juuri puikoilta tullut tuubimalli. Ikävänä yllätyksenä kerästä paljastui turkoosi osio keskeltä ja joudun vähän sille nypistelemään nenääni. Voi olla, että menee taas purkuhommaksi. Tiedän, jos ei ole nappi niin jää käyttämättä. Uusi elämä voisi olla ranteenlämmittiminä niin saisi napsaistua turkoosit veke. Mutta onhan mulla aikaa, ensi tiistaina on leikkaus ja sen jälkeen sairaslomaa vähintään sen kaksi viikkoa.

Keskiviikkona

Lähdettiin tarkastamaan tienoo öisen lumisateen jälkeen. Kuinka lumi tuokaan erilailla värit esille ja saa huomion kiinnittymään sinne minne ei normaalisti tulisi katsottua. Hiutaleet olivat laskeutuneet puiden oksille ja niiden muodot olivat kuin piirroksia ilmassa. Kaunista! Lopuksi jouduin aika pahaan tilanteeseen, hui. Onneksi sain sen leppymään nopeasti asetuttuani karatekid kurki-asentoon ja vastustaja älysi olevansa alakynnessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tänään on kaiuttimista soinut tämä. Siinä on mielestäni ainekset täydelliseksi kappaleeksi.

Katetaan

En ole ikinä perustanut astiasarjojen keräilystä. Se ei jotenkin sovi minun luonteelleni. Rakastan kuitenkin astioita yli kaiken ja esim. mukien ostamisessa saan välillä hillitä itseäni. Minua ei haittaa naarmut, kulumat tai rosoisuus, mutta toisaalta ei kyllä uutuudenkiilto ja moderniuskaan. Astian pitää olla kaunis ja käytännöllinen!

Olen viimeaikoina ruvennut haaveilemaan valkoisesta astiastosta. Sellaisesta, minkä palaset olisi koottu yhteen pikkuhiljaa. Eri sarjoista, kirppareilta, käsityöläisputiikeista. Valkoinen väri olisi sen astiaston kantava teema. Siihen voisi halutessaan yhdistellä väripilkkuja ja muunneltavuus olisi huima. Tässä muutama suosikeistani.
 

PICS: LE PETIT ATELIER DE PARIS, ARABIA, PENTIK, IITTALA, WHITE BIKE CERAMICS

Nupit

Sovittiin töissä jouluna, ettei osteta kortteja tai lahjoja toisillemme. Pomo ainoana mieheni oli kuitenkin kehitellyt 'lucky dipin' meille kaikille kahdeksalle tytölle. Laatikkoon piti sokkona upottaa käsi ja lahja oli se minkä ikinä sattui saamaan. Paljastettakoon tässä, että ne kaikki olivat aivan karmeat bling, bling 'timanttisormukset', jokainen vähän erilainen. Pomolla on kuitenkin hoksottimet kohdallaan ja hän sanoi, ettei pahoita mieltään vaikka kävisimme ne vaihtamassa. Minulle hän tuumasi heti, että tiesi etten tykkäisi.

Käytiin sitten yhden työkaverin kanssa vaihtoreissulla ja mitä löysinkään, kaksi nuppia. Painavaa, keraamista oven-/laatikonnuppia. Ne on söpöt ja paljon enemmän minua kuin bling bling sormus. Nuppeja olen ennenkin eri paikoissa ihaillut, mutten ole ostanut. Tämä voisikin olla alku minun nuppikokoelmalleni. Samanlaiset ois nätit, mutta kyllähän erilaiset pompulatkin näyttäis aika vänkältä jonkun vanhan lipaston vetiminä.

Viisauksia lankakerästä

Ostin alesta villalankaa mielessäni putkihuivi. Aloitin neulomisen ja työn edistyessä lanka vaaleni ja väri muuttui kokonaan. Luulin ostaneeni yhdensorttista. Katselin sitä arvioivin silmin ja päätin silti jatkaa. Kutomus valmistui ja vieläpä todella nopeasti. Olin ylpeä. Sovitin. Petyin. Purin.

Uusi yritys. Puikoille vähemmän silmukoita ja mielessä eri neulemalli. En tiedä tuleeko tästä yhtään parempi. En harmistu vaikkei tulisikaan.

Sitten jokin naksahti miettiessäni lankakerää ja sen koostumusta. Asenne on oikea hällä, sanoisin. Värejä ja laatuja on paljon erilaisia, kaikki kauniita omalla tavallaan. Toinen on solveltuvampi tässä, toinen tuossa. Ovat nätit yhdessä ja erikseen. Kivat kosketella. Ne taipuvat ja muuttuvat moneksi. Suoraa tai kieroa, päätä itse. Joskus onnistuu, jos ei niin aina voi aloittaa alusta! Voi elääpä elämä lankakeränä.

testing testing

Innostuin testailemaan blogin ulkoasua ja html-koodeja. Tämähän on hauskaa ja saa kuvatkin superisoiksi!

Lisäsin tuollaisen bannerinkin... 

Tästä linkistä löytyy enkun kielen taitoisille hyvät ohjeet asetusten muuttamiseen.

Nyt vaan tarvis sen paremman kameran...

...hey hou...

Mitä 'sitä jotain'

Miettiessäni toimivaa karderoobia oli helpoin aloittaa erottelemalla se lämpimän ja kylmän ajan vaatteisiin. Vaihtelu tietty virkistää, mutta kun perusosat on kunnossa niin uskon, että niillä pärjäis hyvin tilanteessa kuin tilanteessa.

talveksi minä tarvitsisin
2 takkia, villakankaisen ja lämpimämmän hupullisen
puuvillaisen pipon, runsaan huivin, nahkarukkaset ja sormikkaat
parit istuvat housut ja niiden kanssa vyö
nahkasaappaat ja nilkkurit
legginssit, pari tunikaa, pari pitkähihaista
ainakin kaksi neuletta ja aluspaitaa
villasukat

Kun kaikki osat toimivat toistensa kanssa niin näistä yhdistelemällä saisi sopivat asut ulkoiluun, töihin, kotiin ja siistimpäänkin tilaisuuteen.
Vai jäikö jotain puuttumaan?

PICS: SARTORIALIST & GARNSTUDIO

Mitä päälle?

En omista paljon vaatteita ja suurin osa niistäkin on arkipukeutumista varten. Olen lempivaateihminen. Jos minulla on hyvät farkut niin käytän lähes pelkästään niitä siihen asti kun löydän toiset lempparit. Tällä hetkellä minulla ei ole suosikkeja, kahdesta käyttökelpoisesta housuparista löydän niistäkin paljon vikoja. Väreissä käytän paljon harmaita, musteensinistä, ruskeita, mustaa. Kenkäpuolella yritän aina panostaa laatuun. Useimmat kenkäni ovat nahkaa. Olen saanut täysin tarpeekseni esim. mokkapinnoista.

Haluaisin, että minulla olisi ns. toimiva vaatekaappi. Ei kovin runsas, mutta toimiva. Perusosat kuten trikoo- ja t-paidat saisivat olla niin hyvää laatua, ettei niitä tarvisi uusia vuosittain. Kaipaan myös käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Tunnen oloni helposti epämukavaksi jos kaula-aukko on liian avoin, paita liian lyhyt, villa kutittaa, on liian vähän/paljon vaatetta tai korut tiellä. En ole muoti- tai trendipukeutuja, mutta tykkään vaatteista joissa on jujua ja ajatonta klassisuutta.

Ostoksille suuntaamisen sijaan ajattelin ruveta kasaamaan tarvelistaa ja karsia vaatekomerostani kaikki hudit pois. Pikku purkaumat ja irronneet napit meinasin myös korjata. Ja mikä parasta, nyt voin myös pelastaa nyppyyntyneet pinnat. Nypynpoistaja on ehkä paras keksintö vähään aikaan, tällainen pitäisi olla kaikilla! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ne pikku pompulat villapinnoissa. Nyt voin vihdoin julistaa sodan niitä vastaan!

ENNEN

JÄLKEEN

Mitä kuuluu teidän toimivaan vaatekaappiinne?
Onko teillä kestosuosikkeja?

Kokataan

Meillä rakastetaan ruokaa ja kokkausta. Keittiövälineliikkeessä lähes 3 vuotta töissä olleena olen saanut paljon laadukkaita näytteitä firmoilta. Nyt ymmärrän, että hyvästä keittiöveitsestä voi helposti joutua pulittamaan sen 100€. Laadukas teräs on nykyään ihan huippukallista. Olen myös oppinut, että tulen keittiössä toimeen kolmella veitsellä. Enempää en tarvitse. Mielestäni kaikenmaailman erikoisveitset on humpuukia. Tykkään myös pitää veitseni terävinä. Hyvä testi on koittaa leikkautuuko kypsä tomaatti ilman painamista ja turhaa edestakaista hinkutusta.

PIC

Joulun jälkeen pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan valurautapannua, parilaa vielä tarkentaakseni. Ihastuin siihen heti kovasti! Normaaleita paistinpannuja meiltä löytyy neljää eri sorttia. Kahdessa pinnoite on ekologista, myrkkykaasuvapaata, uusinta uutta. Kalliita pannuja ovat ja olisin kyllä miettinyt kahdesti jos olisin ollut niitä ostamassa. Kovasti ne lupaavat ja hyvähän niillä on paistaa, mutta...Olen kuitenkin alkanut kallistumaan valurautaisen paistinpannun puoleen. Jos niitä hoitaa oikein niin ne ovat liukkaita kuin teflonpannu ja ei varmasti ole mitään irtoavaa pinnoitetta. Valurautaisessa paistamisen voi aloittaa hellalla, jatkaa uunissa tai vaikka suoraan nuotiolla. Siihen ei moni teflonpannu pystyisi kulumatta. Ne kestävät vaikka monta sukupolvea jos tietää miten niitä hoitaa ja käyttää. Taas huomattiin, että vanhassa vara parempi. Sitä en tiedä onko valuraudoissa eroa, ostaako pannunsa Ikeasta vaiko ammattilaisliikkeestä. Käyttääkö teistä kukaan valurautaa?

Saarretut

Ois liioittelua suomitytöltä jos sanoisin, että lumi on saartanut meidät sisätiloihin, mutta niinpä ne vaan sanovat että 'snowed in'. Kotona ollaan oltu tänään molemmat, minä normivapaalla toinen lumivapaalla töistä.

Kaupassa ei ollut yhtään maitoa jäljellä puolenpäivän aikaan. Tiedä sitten oliko rekka jäänyt jumiin lumeen vai ihmiset ostaneet varastoon. Syötiin purkkikeittoa lounaaksi ja juotiin paljon teetä. Taustalla soi Paolo Nutini ja Fleet Foxes. Minä ikkunashoppailen netissä ja toinen pelaa avaruuspeliä. Täällä meidän pikku pesässä olohuoneen lattialla!

KOOKAI

REBORN

Olemme majailleet olohuoneen lattialla muutaman yön. Makkarin patteri rupesi kipinöimään ja ilman lämmitystä siellä on aika arktista. Onneksi olkkarissa on lämmintä. Läppärikin rupesi temppuilemaan, käynnistyy ja sulkeutuu miten sattuu jos sitäkään. Jumiutuu ja sitten taas toimii. Imuroin aivan kaiken arvokkaan pois sieltä turvaan, on tuo varmuuskopiointi vaan kumma juttu kun sitä ei muka viitsi tehdä. Olen siis pakotettu miettimään uuden koneen ostoa, tuo irtisanoo sopimuksensa minä hetkenä hyvänsä. Mac himottaisi, mutta on ne vaan niin tyrmäävän kalliita! Huh. Varsinkin kun ostoslistalla on uusi kamerakin.

Voisin helposti elää ilman tv:tä, mutta tietokoneen ja kameran kanssa tekisi tiukkaa. Tämä johtaakin ajatukseen kaikennäköisistä 'tarpeellisista' vempeleistä. Esimerkiksi keittiössä tulisin toimeen tosi vähällä. Laadukkaat veitset ja pannut + mortteli olis mulle tarpeeksi. Pesukone ois ajankäytollisesti kiva ja näille enkkulaisille kokolattiamatoille imuri on ihan must! Jos voisin valita niin mulla ois takka, leivinuuni, puusauna ja -hella. Ei vedenkeitintä, mikroa eikä kuivausrumpua. Minulla on jostain syystä hinkuva tarve ottaa pari askelta taaksepäin. Hengähtää ja hidastaa.

Kuva liittyy aiheeseen sen verran, että kyseinen tuoli on 55-vuotias. Eipä näy ikä hänessä. Miksi siis pitäisi aina olla jotain uutta?

PIC STOLAB

A wise woman once said

PHOTO ROCKETT ST GEORGE

Uusi vuosi tuokoon paljon hyvää mukanaan. Alkuja, loppuja, oppimista, iloa ja onnea. Uuden edessä on monesti oltava nöyränä. Pitäisi muistaa, ettei mikään ole itsestäänselvää. Asennoituminen asioihin lähtee vain meistä itsestämme. Vaatimattomuus ja kunnioitus kaunistavat. Omat odotukset ovat usein se mihin kompuroimme. On myös hieno taito osata sanoa ei ja tietää rajansa. Lopulta elämä on tässä ja nyt, sen kun tajuaa ja hyväksyy niin se on hatunnoston arvoinen juttu.

Kiitos kaikille lukijoilleni tästä vuodesta. Ensi vuonna tavataan!!

Loppuvuoden inspiraatiot

PHOTOS: PACHA DESIGN, BO BEDRE, CLAIR OLIVIA WAYMAN, ATLANTA BARTLETT, MORTEN HOLTUM, ANNE NAUMANN

En halunnut mitään jouluksi, nimenomaan pyysin ettei saa ostaa lahjoja. Arvasinhan, että jotain silti tulee. Nyt kaapit pursuaa suklaata ja saippuaa. No, mikäs siinä, niiden kuluttamisesta ei tule ongelmaa.

Polttelen vielä kynttilöitä, mutta muuten ei haittaa vaikka jo laittaisin joulukoristeet piiloon. Mitä nyt ne pari hassua on roikkumassa. Suunnitelmissa on myös pikkuhiljaa alkaa lähettelemään tavaraa postin kautta Suomeen. Ensimmäiseksi lähtee ne joulujutut mitkä haluan vielä säilyttää. Olemassa olevista langoista ja käsityötarvikkeista aion talven ja kevään mittaan tehdä lahjoja annettavaksi. Osan tavaroistani lahjoitan kirpputorille ja loput meinasin myydä.

Olen valmis tammikuuhun ja sen mukana tuleviin jännittäviin asioihin. Hengittelen syvään, rentoudun, yritän mahdollisuuksien mukaan lukea paljon ja syödä hyvin. Helmikuuhun mennessä olen varmasti oppinut asian jos toisenkin itsestäni. Toivottavasti tullut vahvemmaksi ja viisaammaksi.

PHOTOS: TAVERNE

Tänään viimeistelen yhden lahjan, kaivan kätköistä rullan ruskeaa paperia ja nauhaa. Joululaulut soi. Vois myös pyöräyttää muutaman joulutortun ja niitten kanssa glögiä. Huomenna olen töissä. Paljon asiakkaita, shampanjaa ja pientä purtavaa. Pari joulutoivotusta koto-Suomeen. Illalla iso kokoontuminen kavereitten kanssa parin tuopin ääressä.

Jouluaamuna aikainen herätys aamupalalle poikaystävän vanhempien luokse. Sitten kuusen tuoksuttelua, kasa lahjoja takkatulen ääressä, joulutunnelmaa, roskatelevisiota. Kahdelta iso jouluateria kalkkunoineen, ruusu- ja punakaaleineen. Sitten suklaata, maljan kohotusta ja ähkyä. Kotiin vasta illalla.

Viikonloppuna rentoudutaan kavereitten kanssa ja ollaan vaan. Maanantaina takaisin töihin. Yritän nauttia, elää hetkessä ja pysähtyä. Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille teille siellä ruudun toisella puolella!