Nappipajasta päivää

Takin uudet napit on vihdoin paikallaan. Mitä sanoo arvon lukijaraati takin uudistuksesta? Pahoittelen ala-arvoisia kuvia. Valo ei riitä tällä kameralla kuvattaessa.

Tänään kaipaan pakkasen tuoksua...

...lumen narinaa kenkien alla...
...lämpömittariin vilkaisua aamulla...
...sitä, että lapasia on kahdet päällekkäin ulos mentäessä...
...ja pipo syvällä päässä...
...sitten nenänpäätä kipristää ja hengitys huuruaa...

En voi näitä saada, joten siirryn eri nautintoihin. Kuuntelen Billie Holidayta, ihastelen Lennart Heljen joulukortteja, vähään aikaan hienoimpia näkemiäni. Myöhemmin laitan paistin uuniin ja sen kanssa kotitekoista kvittenihyytelöä. Ja kuvittelen.

Lempimainos

Rakastan kaikkea tässä mainoksessa, vaikka se makea onkin. En tiedä näkyykö se Suomessa...? Tämän perusteella voisin mennä melkein hajuvesiostoksille. Ja mikä musiikki!

Olen harjoitellut viime päivinä pelonhallintaa. Mieli on voimakas vehje ja välillä se ruksuttaa itsekseen jossain toisissa sfääreissä. Olen aina ollut etukäteisjännittäjä. Hermoilen ja stressaan. Lopuksi huomaan, ettei se niin paha juttu ollutkaan kuin kuvittelin. Jännitys laukeaa ja kerran melkein pyörryin helpotuksesta. (Tämä tapahtui ala-asteella korvarei'ityksen jälkeen.)

Yhden ison pelon olen voittanut, se on lentopelko. Enää vaan vähän kädet hikoaa kun noustaan ilmaan. Olen siitä tosi ylpeä. Pelkään eniten tuntematonta. Sitä, että 'kohtaloni' on toisen ihmisen käsissä. Inhoan myös suuresti tätä pelkäämistäni, koska se saa vallan minusta kokonaan.

Tammikuun leikkausta ajatellen, mietin että onkohan joku kirjoittanut pelonhallintakirjaa. Täytyypä katsastaa. Sellainen olis mulle just omiaan. En halua menettää yöuniani 6 viikkoa ennen leikkausta. Yritän ottaa pelkoa pieninä annoksina, koska en usko sen täydelliseen blokkaamiseen. Jonkun toisen kirjoittamaa olisi uskoakseni helppo käsitellä, ihan itsekseen. Miten te hallitsette pelkojanne?

PHOTO TAVERNE

Sunnuntai villasukissa

Puhtaus ja raikkaus on minulle yksi arjen nautinnoista. Se, että koti tuoksuu hyvälle. Nenäni on herkkä, enkä kestä tunkkaisuutta tai pahaa hajua. Parhaalta tuoksuu kunnon tuuletuksen jälkeen ja puhtaiden petivaatteiden välissä.

Talvella poltan ahkeraan marjaisan mausteisia kynttilöitä. Olen myös yrittänyt metsästää Maison Bellen talvista puhdistusainetta, mutta se näyttää olevan loppu kaikkialta. Talveen kuuluu ehdottomasti myös ripaus kanelia tai kaardemummaa. Miltä teillä tuoksuu talvisin?

Kiitos Elina ihanasta rinnusruususta!

Kaipaisin vinkkejä...

Ihastelen yhä enemmän etenkin tanskalaista ja ruotsalaista tyyliä. Vaaleaa, rentoa, elämän näköistä, ei liian kliinistä, vähän rosoista, iloista ja rauhallista. Nuo ovat hyvät adjektiivit kuvaamaan mitä haen takaa. Kävikin siis mielessä, että olisiko teillä kenelläkään suositella hyvää skandinaavista sisustuslehteä? Huomaan kolmen enkkuvuoden jälkeen tipahtaneeni hyvin kärryiltä ulkomaisesta lehtivalikoimasta.

PHOTOS: ALVHEM

Ihanasti pakatut kortit saapuivat Liivialta, kiitos! Näistä tulee iloa vielä moneen hetkeen. Kohta on aika suunnata töihin, hullunmyllyn keskelle. Miten paljon ihmiset ostavatkaan turhaa tähän aikaan vuodesta? Illat menee rauhoittuessa kiireen jälkeen. Tänään voisi lorauttaa glögin sekaan vähän punaviiniäkin. Saunaan menisin jos sellainen ois.

Ilta meillä

Joskus ois kiva järjestää illalliset tai vaikka teekutsut. Tänään ollaan kuitenkin ihan kahdestaan ja minä pompin sohvalla. Kummallinen olo, ihan kuin jotain olisi kohta tapahtumassa...levottomuutta ilmassa. Onneksi voi pomppia.

Neljäs

Aamuisin vietän omia aistihetkiäni. En puhu laisinkaan. Kuuntelen poikaystävän aamutoimia, katselen sumuisilla silmillä kun valo rupeaa kajastamaan verhojen läpi. Aamuhetki päättyy ulko-ovea lukitessa kun nuuhkutan naapurin intialaisperheen käytävään leijuvia herkullisia tuoksuja. Ne on joka kerta erilaiset.

Olen kirjepostin ystävä. Kuinka hyvältä tuntuukaan saada postikortti tai kirje! Olen myös niin innoissani tämän pienen blogivaihtokaupan takia. Luukku kolahtelee ja minä olen kuin lapsi paketteja avatessani. Maarit lähetti ihanan yllätyksen, isot kiitokset! Aiheeseen sopien 4. päivän joulukorista paljastui tänään puinen leimasin. Sillä kelpaa painella vaikka joulukorttipajassa. Raikasta perjantaita!

Winchester ja joulumarkkinat

Vaikka päivä oli kirkas ja sininen taivas vilkkui niin talvituuli puhalsi koleasti takin läpi, hrrrr. Pipo pysyi visusti päässä. Winchesterin jokavuotiset joulumarkkinat järjestetään katedraalin pihalla ja paljonhan siellä kojuja olikin. Käsintehtyä, tilpehööriä, ruokaa ja juomaa. Ostokset tuli silti tehtyä muualta, mutta mielelläänhän sitä ihastelee ja nuuhkii. Ihanan helpottavaa myös, että melkein kaikki joululahjat on nyt ostettu, enää puuttuu paketointi. Miksei joka vuosi voisi olla näin ajoissa?

Karpalontuoksuista kolmatta

Aamu alkoi kynttilänvalossa, belgialaista herkkua maistellen ja aarteita ihastellen. Kiitos Violetille!
Päivä jatkuu Winchesterin joulumarkkinoilla ja virkkuukoukku kädessä.
Joulun tuoksuista torstaita!

Toisena

Toisesta korillisesta tuli pussillinen Suomilakuja. Postiluukusta tipahti yllätys Minskulta, kiitos!

Uusi lehti kääntynee

Ihan kivaa tämä joulukuun aika ja tunnelmointi, mutta odotan kovasti ensi vuotta. Tuntuu kuin olisi uusi lehti kääntymässä. Tammikuulle on luvassa viivästynyt silmäleikkaus ja siitä toipuminen käy toivottavasti mahdollisimman nopeasti. Sairaslomaa tulee kaksi viikkoa, silmän pitäisi olla back to normal kuudessa viikossa. Joka peukku pystyyn, että kaikki menee niinkuin pitääkin eikä tule komplikaatioita.


Suomeen muuttoa olen alkanut ajatella mieluisammista jutuista. Palaan ainakin aluksi vanhempieni luokse (onnekas minä) ja vanhaan omaan huoneeseeni. Rinnassa on tunne, että se huone pitää laittaa uusiksi. Siellä on vietetty monet hetket, mutta en halua tuntea palaavani vanhaan. Olen jo tehnyt päässäni uudistussuunnitelmat, seuraavaksi pitäisi ehkä konsultoida iskää. Tapetti lähtee ehdottomasti vaihtoon, se on eka ehdoton. Huone ei ole suurensuuri ja iso parisänky viekin aika lohkareen tilasta. Sen takia ajattelin heivata turhat huonekalut ja tehdä tilasta valoisan ja vaalean, päätarkoituksena rentoutuminen. Ikkunaan ripustan unelmissani kevyet, pitkät verhot ja lukutuolille pörrötän vanhan harmaan lampaantaljan. Olisi myös ihana päästä taas paukuttelemaan kangaspuita ja kutoa lattialle jotain omaa.

TAPETTIMALLIT TAPETTITALO JA MARTHE ARMITAGE

Joulukuun ensimmäinen

Päätimme tänä vuonna olla ostamatta joululahjoja toisillemme. Sen sijaan olohuoneessa patterin päällä on pieni kori, johon laitamme joka päivälle toisillemme pienen yllätyksen tai "lahjakortin". Sellainen aikuisten joulukalenteri. Tänään korissa minua odotti teepuuöljysaippua. Hyvää joulukuun ensimmäistä kaikille!

Talvitunnelmaa

Tässä lisää tunnelmaa sunnuntaipäivästämme. Kadunkulmassa oli paahdettujen kastanjoiden myyjä, talojen ulkoseinille oli aseteltu minikuusia ja törmäsimme myös kummalliseen katusoittajaan torvivempaimensa kanssa. Ennen pimeän tuloa kiersimme vanhat linnan rauniot. Vaikka ihmisiä oli paljon tunnelma oli hyvä. Ihmiset olivat pukeutuneet kauniisti ja jokapaikassa tuoksui joulu.

Maan pienin pubi

Seikkailtiin koko päivä englantilaisilla joulumarkkinoilla. Oli tunnelmaa, traditioita ja populaa, niistä myöhemmin. Kiertelyn jälkeen piipahdettiin Brittejen pienimpään pubiin, Nutshell nimeltään. Istumapaikkoja oli noin kymmenelle. Itse rakennus on yli 400 vuotta vanha ja tämä on pubin 136. vuosi.

Katto oli päällystetty eri maiden seteleillä ja seinille oli liimattu satoja eri valuuttojen kolikoita. Katosta riippui mitä kummallisempia asioita, kuten kivettynyt pallokala, savipiippu ja kissan muumioitunut luusto. Seinillä oli ikivanhoja säilöttyjä sikarirasioita lasitetuissa kehyksissään ja puupenkit olivat kulutuksesta kiiltävät. Kaikki oli kuin pitikin.

Mikä mieletön tunnelma! Aitoa, teeskentelemätöntä ja kaukana kiillotetusta. Hienoa, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa!

Päivän eväät

Talvella, varsinkin talvella pimeän aikaan on muistettava pitää itsestään huolta. Omissa suunnitelmissani on viettää joulukuun illat ja vapaat tunnelmoiden, hemmotellen ja nautiskellen. Yritän mahdollistaa aikaa pysähtyä aina työpäivän kiireiden jälkeen, hengittää syvään ja venytellä. Ruokiin ja juomiin meinasin heittää hyppysellisen talvimausteita. Laitan soittimeen rentouttavaa musiikkia ja himmennän valaistusta. Yritän viettää stressivapaan joulukuun.

Englanti, 25. marraskuuta 2009

Asteita +9, navakka tuuli, hyvä näkyvyys.
Pimeys laskeutuu ennen klo 17.
Ulkona on hyvä olla hanskat ja tiukka openuttura, mieluiten ei huulikiiltoa.
Sateen sattuessa joko erittäin tukeva sateenvarjo tai sadeasusteet.
Muista myös aurinkolasit, välillä aurinko paistaa niin matalalta ja suoraan silmään.
Jos olet liian kevyt, lähdet lentoon tai tuuli heittää sinut vähintäänkin kanaaliin.
Kun tulet sisään, on lähes yhtä kylmä ja verhot hulmuavat kun ikkunoista vetää.

Hyvää talven jatkoa!

Aloitin aamun aisteilla. Laitoin tuoksulyhtyyn talvimausteita ja suljin silmät. Kun pitää verhot kiinni niin voi melkein kuvitella, että ulkona olisi lunta. Jatkan tästä kohta postin kautta talviajelulle ystävän kanssa. Illaksi on luvassa piparinpaistoa.

Kirjahylly

Mitä tekee bloggari keskiviikkona vapaapäivänään? No sehän rakentaa kirjoista hyllyn. Vai meneekö tämä kenties jo tilataiteen puolelle? Ainakin mieli on vähän rauhallisempi nyt kun kaikki kirjat on samassa paikassa. Kuka tarvitsee enää hyllyjä?

Paloturvallisuus kunniaan!

Pieni talvi-idea

Näin talven tultua ja joulunkin lähestyessä sain pienen idean. Olisiko täällä halukkaita swappiin, vaihtokauppaan? Ajattelin jotain ihan pientä, kivaa ja piristävää tuomaan iloa tähän pimeään vuodenaikaan. Halukkaat voi hihkaista kommenttiboksiin tai laittaa mailia neitinimeton@gmail.com

PHOTO: TAVERNE

-ton päivä

Tänään ei ole kovin hyvä päivä. Olen kärsimätön, tyytymätön, päättämätön. On sellainen olo, että haluaisin aloittaa ihan alusta. Siis aivan alusta. Tyhjästä.

Valkoisesta kodista, tyhjästä. Ei täydestä, sotkuisesta ja epäkäytännöllisestä. Vaikka patjalta lattialla ja yhdestä kahvikupista. Ei mitään turhaa. Mieluummin olisin ilman siihen asti kun löytäisin sellaisen kuin haluan. Tämä pätee kotitavaroihin, vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Tiedän mistä nämä tunteet kumpuaa. Koulu alkaa ensi vuonna. Sitä ennen iso muutto, elämänmuutos, paljon uutta tulossa. Tuntuu kuin eläisin jossain välikuilussa. En ole perillä, enkä tarpeeksi pitkällä aloittaakseni suunnittelun. En tykkää! Olen todella kärsimätön. En ole ikinä ollut hyvä odottamaan, se ei tunnu kivalta. Tunteet venyvät ja paukkuvat, oikea laita, vasen laita. Niin paljon unelmia toteutumassa ja niin paljon vaikeita muutoksia edessä. Olen riistiriitainen ja haluan pikakelausnapin!

PHOTOS: TAVERNE

Muistutus

Sain tänään karun muistutuksen sähkövehkeiden luonteesta ja varmuuskopioinnista. Aamulla kone ei lähtenyt käyntiin, ei sitten millään. Kyllä lensi ärräpäät. Meinasin jo, että sinne meni kuvat ja tekstit ja kone itsessään. En tiedä miten nyt käy kun sammutan, mutta varmistan että kaikki tärkeä on kopioitu ja talletettu. On se karua tämä tietokoneriippuvaisen elämä kun niin monet muistot ja jutut voi kadota taivaan tuuliin yhdessä hujauksessa. Muistakaa siis varmuuskopioida tasaisin väliajoin tai voi käydä köpelösti.


Käänsin myös uuden sivun blogittamisessa ja aloitin toisen tähän rinnalle. Tervetuloa. Tästä pääsee kurkkaamaan!

PHOTO: TOAST

A cup of coffee

Tervetuloa ruokapöytämme ääreen. Se on hyvä kapine. Tukeva, tarpeeksi suuri tarpeisiimme ja ilmainen. Sitä ei ole koreudella pilattu ja värikin menis vaihtoon heti jos se olis vaivan arvoista. En usko, että meistä ikinä tulee ystäviä, mutta kiitoksen se ansaitsee kun on siinä aamukahviaikaan, lounaalla ja iltaruoallisella. Sen neljä pikku kaveria, tuolit, on mun pet hate. Pystyssä sentään pysyvät, mutta hyvän roviollisen niistä saisi!

Tänään meinasin raivata, siivota ja laittaa kodin nätiksi. Pesäntekoa tämä kai kun kylmä on saapunut. Ensi vuoden muuton takia tyydyn nyt unelmiin uusista astioista, pörröisestä matosta ja parin huonekalun maalaamisesta. Aika paljon saa aikaan kunnon siivoamisella ja järjestelyllä. En osaa rentoutua kunnolla sotkuisessa kodissa. Vähän kyllä kismittää silti tuo kirjahyllyn puute. Olohuoneen jokaisessa vapaassa kulmassa keikkuu metrin korkuinen kirjapino. Johonkin ne piti saada ja luovuuteni rajat tuli vastaan. Näillä mennään jos kismitys ei äidy pahanlaatuiseksi. Onneksi kahvi sentään maistuu ihanalle!

Muumikuume

Jostain kun sais luettavakseen muumikirjan. Nyt kaipaisin sellaista ihan kamalasti!

"Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." (Nuuskamuikkunen - Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanoisi: Ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan!" (Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

"Lopeta jo tuo tylsä nauraminen!" (Muumipeikko Silkkiapinalle kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Ajatella, miten yksinäinen sellainen on, jota kaikki pelkäävät." (Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipapan urotyöt)

"Älä huoli, rakkaani. Me söimme ruokakomerossa." (Vaarallinen juhannus)

KUVAT

Talvihorroksessa

Huomaan, että toimintoni on hidastuneet, aivan kuin olisin vaipumassa talvihorrokseen. Hrrrr, Englannissa on kkkylmää, märkää ja pimeää. Eilen totesinkin, että täkäläisessä talvessa ei ole mitään odotettavaa. Kotosuomessa sentään on se valkoinen lumi. Täällä pysytään samoissa kevääseen asti.

Jottei nyt ihan jähmettyisi niin
- ostin vitamiineja
- keräilen keittoreseptejä ja kokkaan niitä, nyt on maistettu jo viittä erilaista
- yritän hoitaa joululahjat pois alta pian, ettei mene hösseliksi
- jemmaan kaapissa glögipulloa ja pomeranssinkuorta
- pidän huolta, että hedelmäkulhossa on aina jotain oranssia

Voiko kenkiin rakastua?

Tällaiset on joskus pakko saada!! Niin mielettömän hienoja kenkiä, että halusin jakaa linkin kanssanne. Nämä kuvat ovat vain pintaraapaisua. Trippen

Itselle

Viimeisen viikon aikana olen oppinut itsestäni ja ympäristöstäni paljon. Olen sanonut monta asiaa ääneen, kuunnellut, miettinyt syitä, väsynyt, jaksanut, osannut antaa periksi ja silti jatkanut. Alentanut ripoja, nostanut tärkeitä asioita kasan pohjalta, yksinkertaistanut, toiminut ja tykännyt siitä! Löytänyt vähän enemmän itseäni.

Ulkosuomalaisena monet asiat on pitänyt tehdä ja opetella alusta. Usein huomaan pyrkiväni täydellisyyteen jos joudun ahdinkoon. Rimat asetan itse. Ensi keskiviikkona tulee kolme vuotta täyteen Englannissa. Tähän välille on mahtunut monta vaihetta. Olen hakenut töitä ja saanut töitä, hoitanut monet viralliset asiat ja kaikki on sujuneet lopulta hyvin, tasavertaisesti natiivien kanssa. Siitä on tullut hyvä mieli. Kelpaan vaikka olen suomalainen.

Ensin en osannut päästää Suomesta irti, en kodista, vanhemmista, ystävistä. Pelotti. Olin yksinäinen, masennuin. Oli helppo keksiä tekosyitä. Tällaisten juttujen kanssa on tosi yksin ja ne on selviteltävä itsensä kanssa. Tämä vaihe kesti kauan.

Sitten alkoi itsensä etsintä. Löytäminen. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki. Oli tasaisempaa. Jaksoi paremmin. Uskalsi enemmän. Tämän olen rakentanut itse, tyytyväisyyttä. Henkinen kasvu lähti taas käyntiin. Huomasin, etten tarvitse Suomea ollakseni minä, itse. Se on osa minua, tärkeä osa. Pärjään myös muualla ja olen ylpeästi suomalainen ulkomailla.

Nyt on muutama ystävä, se auttaa hurjasti. Nyt on koti Koti, mistä tykkään vaikka olohuoneessa vetääkin. Nyt on minä. Nyt on hyvä olla. Nyt on myös koulupaikka Suomessa, ensi syksyksi. Sinne lähden yksin. En ajattele tulevaa muuttoa paluuna. Sitten laitetaan maailma taas uusiksi.

Puut

Minä rakastan puita, niiden oksistoa, runkoa, lehtiä, käpyjä, kukkia ja neulasia. Sitä kun ne humisevat, havisevat, seisovat jylhinä, narisevat ja paukkuvat. Lehtipuvussa tai ilman. Niissä on jotain pysyvää vaikka ne eivät enää kasvaisi, vaikka tuuli olisi ne kaatanut. Vaikka ne päätyisivät tuoleiksi ja pöydiksi. Puuta tuntuu hyvältä koskea, tuoksutella, työstää, polttaa. Puut ansaisevat valtavasti kunnioitusta!

Lokakuun loppu, mittarissa +19

Koko iltapäivän olen metsästänyt tummanpunaista virkkuulankaa ystävättäreni kanssa. Lähikylätkin koluttu, mutta ei vaan löydy. Johan on kumma. Sama kävi kun yritin viime vuonna etsiä harmaata sukkalankaa. Mielestäni nämä on sellaisia perussävyjä, mitkä pitäisi aina olla valikoimissa. Väriskaalani taitaa olla liian pohjoismaalainen tänne Englantiin.


Ja oi mikä ihana päivä! Mittari näytti melkein kesäisiä lukemia. Luonto suorastaan loisti pehmeässä syysauringonpaisteessa. Huokasin ainakin sata kertaa. Jotain sentään löytyi, multaa tulppaaninsipuleille. Ne pitäisi kohta pikapuoliin istuttaa!

Touhupäivä ei tosin vielä lopu tähän. Illaksi keitän linssisoppaa ja kylkeen parmesaanilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua leipää. Sitten nokka kohti toisen ystävän uutta asuntoa. Lupasin olla sisustusapurina. Se kelpaa minulle, hykertelen mielissäni. Mittanauha mukaan!

Good morning!

levylautasella Dean Martin

Nappikauppasilla

Tästä alkaa projekti, talvitakin uudistus.

Pökköä pesään

Unelmia tarvitaan!

PICS: HOUSE OF PICTURES

Uusi värikausiko?

Tämän kaupungin kukkatarjonta on melko surkea. Todella tavanomaista ja tylsää. Ainoa toivo on töistä kulman takana oleva hollantilaisen rouvan kukkapuoti. Sieltä löytyy välillä jotain tavallisesta poikkeavaakin. Kävin kurkkimassa ja ostin mukaan punertavaa. Yksi oksakin on ajoittain tarpeeksi käynnistämään...

...mielitekojen ketjun mielessäni. Voi kun asua yksin ja päästä sisustamaan. Vaaleat lautalattiat ja teekutsuja tytöille. Maito valkoisessa, vanhassa kannussa ja keksejä kulhossa. Telkan tilalla muhkea lukunurkkaus ja rauhallinen musiikki soimassa. Paljaan varpaat vasten karvamattoa ja kädessä kuppi vaahtoista maitokahvia.

Minä olen meillä se joka vaihtaa lamput, naulaa naulat, kasaa huonekalut, fiksaa ja korjaa. Tänään asensin tiivisteen makkarin ranskalaisiin oviin ja olkkarin ikkunaan. Seuraava hommana muutossa vaurioituneen oven puulistan korjaus. No problem sanon minä ja teen mielelläni kun tiedän, että tulee hyvää jälkeä. En kavahda mitään hommaa ja oppimisenhalua on kova.

Poikaystävä laittaa ruokaa ja hyvinpä laittaakin. Se on hänen bravuurinsa ja olen siihen ihan tyytyväinen. Nytkin uunissa on pari kurpitsapiirasta. Välillä tulee silti nahinaa hommien jaottelusta. Mielestäni kontolleni jää liikaa. Tämä ei taida tosin olla mikään erikoinen asetelma maailmassa. Tänään olen kuitenkin ihan tyytyväinen näin ja taidan jättää nalkutukset nalkuttamatta.

Rakkausjuttu

Olen vuosien ajan säilyttänyt koneelleni vaikka minkälaisia kuvia. Yksi kansioista on täynnä mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita, haaveita. Katselen uusimpia kuvia päivittäin ja löydän jatkuvasti uusia, tarvitsen kuvatankkausta. Välillä muistaessani käyn läpi koko kansion ja rankkaan pois ne mistä en enää löydä syytä miksi sen tallensin.


loves: kerrospukeutuminen, murretut värit, tunikat, isot kaulahuivit ja pipot, paksut sukkikset ja legginssit, nahkasaappaat, puusormukset, harmaat, tumma sininen, ruskeat, tyttömäisyys, luonnolliset hiukset ja meikki, kepeät askeleet, hymyt ja sateenvarjot.

doesn't love: liian lyhyet takit, akryyli, legginssipyllyt, pastellivärit, kireät pipot, linttaan astutut ugg-kopiot, sateenvarjottomuus, liika kimallus, värjöttely, hampaiden kiristys, pitsiröyhelöt, olkatoppaukset, pakkelinaamat ja hilukorvikset.

Vaatekansioni inspiroimana, sydämeni sykähtelee tiuhemmin tänä syksynä mm. näille:

PICS: ANTHROPOLOGIE
PLÜMO
ASOS
MISS SELFRIDGE
MONSOON
SARTORIALIST
TOAST

Koruni

Rrrakastan koruja, ihailen niitä muilla, mutten ole koruihminen itse. Kokoelmaa löytyy, mutta käytölle ne eivät juurikaan pääse. Onneksi älysin tämän ja lopetin korujen ostamisen. Haluaisin käyttää niitä enemmän, mutta kallistun aina huiviin tai käytännöllisyyteen. Tunnen itseni helposti liian koristelluksi.

Sen takia lempikoruni näyttävätkin tältä. Niissä on kaikissa samaa kolhoutta ja luonnollisuutta. Se vetää puoleensa. Ensimmäisen kuvan kävynsilmukorvikset on isäni tehnyt minulle. Toisen kuvan Herra Susi on ostettu pienestä käsityöläispuodista vuosia sitten. Se napsahti kerran keskeltä katki, mutta pysyy hyvin kasassa korjausliimauksella. Kolmas on eniten käytössä oleva Nenänen. Uniikki riipus, jonka ostin tekstiilikouluaikanani Tampereen käsityömessuilta.

Koruasioita miettiessäni muistin, että minulla on yksi niihin liittyvä traditio! Aina joulukirkkoon mennessäni kietaisen ranteeseeni edesmenneeltä mummultani rippilahjaksi saamani ohuen, kultaisen ketjun. Se vaan kuuluu asiaan. Viime vuonna Suomessa joulua viettäessämme en löytänyt korua mistään ja voi harmitus. Eiköhän tämä traditio saada taas henkiinheräteltyä joku vuosi, en nimittäin usko että koru olisi mennyt lopullisesti hukkaan.

Aina kesken

No voihan rähmänkäkkä. Angiinan selätettyäni sain sitten normi syyslenssun. Päätä kolottaa ja olo on kuin kuplassa. Tiesin, etten saa nukuttua tällaisessa olossa, joten tein yöksi pesän sohvankulmaan. Immuniteettissa ois nyt parantamisen varaa, ihan oikeasti.

Niistämisen lomassa katson toisella silmällä tylsää päivätelkkaa ja toisella keskityn neuleohjeen lukemiseen. Löysin ihanaa (!) pellava-puuvillasekoite lankaa ja tämä väri käy täydellisesti talvitakkini kanssa. Huivi puikoille siis. Ja jos tämä työ alkaa kyllästyttää niin kopassani on viisi muuta keskeneräistä. Tämä ei ole mitään uutta minulle. Entisestä poiketen kuitenkin päätin, että jokaikinen näistä töistä valmistuu. Jos ei niin sitten menee purkuhommaksi. Opin myös, että enkuksi neuletermeillä on paljon kivemmat nimet, oikein on knit ja nurin purl.